Viikinkikorut alkoivat melko selkeästi – koristamattomilla nauhoilla ja sormuksilla – mutta kehittyivät nopeasti monimutkaiseksi ja mestariksi taiteelliseksi, jossa keskiajalta epätavallista hopeaa suosittiin voimakkaasti. Viikinkien kaksi eniten käyttämää menetelmää olivat filigraani ja repoussé. Viikinkikorujen pääteemoja ovat luonnon ja eläinten kuviot, joiden abstraktio lisääntyy ajan edetessä. Myöhemmin viikinkikoruissa alkaa myös olla yksinkertaisia ​​geometrisia kuvioita.

Kaikkein monimutkaisin löydetty viikinkiteos on kahden bändin setti 6-luvulta Allebergissä, Ruotsissa. Barbaarikorut olivat hyvin samanlaisia ​​kuin viikinkien korut, ja niillä oli monia samoja teemoja. Geometriset ja abstraktit kuviot olivat läsnä suuressa osassa barbaaritaidetta. Muiden barbaarinaisten tapaan viikinkinaiset tarvitsivat koruja pitääkseen vaatteensa yllään, ja niitä nähtiin todennäköisesti harvoin ilman niitä.